Maxima Condimentum

Aika on taas vierähtänyt hieman eteenpäin. Olen tuskin käynyt katsomassakaan mitä täällä tapahtuu. Eipä ole allekirjoittanutkaan aktivoitunut puhelemaan itsekseen vähään aikaan. Ehkä siis kerronkin missä mennään nyt ja myös ripauksen jotain uutta.

Kokonaisvaltaisesti aloitan kertomalla mitä keholleni kuuluu… :) Kuntokuurini, joka alkoi viime syksyny on viimeisillä metreillään. Tavoite painoon on enää matkaa kolme viikkoa. Aika hyvin ovatkin kilot karisseet ja lihakset paisuneet. Mint Condition lähestyy päivä päivältä. Jotenkin hämäävää todeta olevansa suht hyvässä kunnossa. Tämän sen vuoksi, että olen aina surkutellut sitä, että olenpas minä lihava ym ym ym. Siitähän tämä kuurikin alkoi, kun päätin lopettaa valittamisen ja toimia kerrankin. No se siitä ruumiista. Seuraavaksi henki.

Henki on vaikeampi pala purtavaksi. Yritän päivä päivältä tulla ns. Alastomammaksi. Tarkoittaen tällä totuuden seuraamista ja itselleen kuolemista. Olen kuitenkin hirveän heikko ja itsekäs. Jatkuva taistelu on käynnissä, mutta toisaalta en piittaa siitäkään. Olen jo voittanut, joten turha kai sitä on häviössä elämään.

Mieli on ulottuvuuksista oikukkain. Mielipiteeni vaihtuvat koko ajan ja se tarttisi jonkilaista järjestytä. Jään itselleni kiinni liian usein mieleni karuudesta. Mieleni on myös tullut vanhaksi. Vappuna keskustelimme vanhuuden merkeistä ja totesin olevani täysin valmis aikuisuuteen ja päivä päivältä minua vähemmän kiinnostaa mitä muut minusta ajattelevat. Mieleni on siis koomaantumassa.

Tässä tunteita ja kokemusksia tältä periodilta. Toivottavasti nyt  aikataulu hiljentyä niin saisin tännekkin uutta elämää.