Maxima Condimentum

Maxima Condimentum = Elämää tämän kuoren sisältä. Saatuja tunteita ja luovutettuja ajatuksia.

Jo toinen viikko trainee jaksoa lähti tänään liikkeelle. Yritys alkaa pikkuhiljaa tuntumaan omalta ja työkaverit tutuilta. Vastaanotto työhön on ollut hyvin positiivinen kokemus. Koskaan ei ole omalle kohdalla työnantaja panostanut perehdytykseen näin paljon. Itsestään selvyydet kuten laadukkaat työvälineet eivät todellakaan usein ole itsestään selvyyksiä uuden työntekijän tullessa taloon. Ilokseni sain nähdä uuden kiiltävän koneen ja iphonen tyhjällä minulle varatulla työpöydällä heti ensimmäisenä päivänä. Sähköpostit ja tunnukset toimivat ja olisin voinut vaikka heti tarttua töihin.

Viime viikko oli täynnä päätoimittajien pitämiä luentoja. Mielenkiintoista oli kuulla miten lehdet muodostuvat ja ketä niillä pyritään tavoittamaan. Itsellä pyöri päässä joka päivä, miten voisin mahdollisimman tehokkaasti myydä kaikki tarjoamiamme palveluita. Mahtavaa päästä todella testaamaan omia kykyjään. Onhan tätä odotettukin usempi vuosi.

Tänään työt alkoivat myyntipalaverillä, jonka jälkeen jatkoimme Sosiaalisen median luennolla. Pohdimme mihin suuntaan some on menossa ja miten sitä voisi parhaalla mahdollisella tavalla hyödyntää B2B-myynnissä. Luennosta voi olla montaa mieltä, mutta ainakin itse pidin aiheesta ja se sai uusia kulmia, joita tulevaisuudessa tulen toivottavasti myymään asiakkaille. Luennon aikana mietin, miten onnekas olenkaan kun saan kuunnella mielenkiintoisia luentoja työkseni. Tämän takia ilmeisesti kannatti koulussa istua ja deadlineja tuskailla.

Ikuisuus lupauksena toivon kirjoittavani hieman useammin tännekkin, mutta katotaan miten tässä taas käy.

Ville

Viimeisen matkapäivän kunniaksi kävimme katsastamassa Sikstuksen kappelin. Wikipedian mukaan sieltä löytyisi muinaisten mestareiden Rafaellon ja Michelangelon freskot. (Eiks nää ollu ne turtles jäbät?) wait a minute ;)

Juliuksen kärsiessä matkapahoinvoinnista (jalkakrampista) rivimme harveni kolmen nuoren miehen jalkapartioon. Luulimme kappelin olevan nopea rykäisy ja ulos, mutta toinen oli totuus. Kappelikierrokseen liittyi museokierros, jonka laajuus yllätti porukan.

Matka museossa kulki läpi kymmenien toinen toistaan hienompien huoneiden läpi. Jos olo oli pieni Pietarin kirkossa vieraillessa niin viimeistään tuolla putosi, kun näki uskomattomat freskot. Kavereilla ollut hieman näkemystä noita maalatessa. Paikka, jota ehdottomasti suosittelen kaikille. 

Paluumatkalla saimme loistavan idean. Viimeisen päivän kunniaksi olisi hyvä saada rusketusta pintaa hinnalla millä hyvänsä. Hinnaksi tuli 2,49 euroa, joka oli paikallisen oliviöljyn hinta marketissa. Tommi ja mä sitä sitten ihoon iskettiin ja pelti paljaana kuljettiin maailman omistajina keskellä Roomaa. Iloa hieman latisti hienostorouva, joka pysäytti mustan bemarinsa meidän viereen ja viileästi kysyi tiedämmekö, missä on Ghetto. Hieman hämmentyneinä ohitimme auton ja vasta hieman sen jälkeen tajusimme viestin. Tiedoksi teille tietämättömille, että paidatta kulkeminen Roomassa on kiellettyä. Ehkä vielä enemmän kiellettyä on kulkea paidatta öljyt iholla. Noh onneksi olemme tätä kieltoa rikkoneet joka päivä. Samoin vaimareissa eli hihattomissa oleminen on hieman kyseenalaista, sillä se taitaa olla joku homojen juttu täällä päin maailmaa. Tämä paljastui eilen, kun näimme kadun täynnä iloisia miehiä Colosseumin vieressä. Hihattomat ovat kyllä olleet paras vaate täällä. Viimeiseksi kirjoitan muutaman faktan Roomasta, jota ei matkaoppaista löydä, tai minä en ainakaa löytänyt.

1. Roomassa on yllättävän puhdasta. 

2. Liikenne on mukavan soljuvaa. Autot eivät tööttäile, vaikka kulkisit keskellä valtaväyllää niiden seassa. Haastaminen liikenteessä on sallittua ja suotavaa. Jalankulkija on kuningas!!! 

3. Menkää ulos turistialueilta. Sieltä voit löytää muitakin mukavuuksia kuin hiertymiä. Parhaat ravintolat tunnistaa ihmispaljoudesta.

4. Colosseumin kupeessa on ravintola, missä saa uskomattoman hyvää palvelua ( Luigi) ja taivaallista lohipastaa.

5. Rosvojen määrää liioitellaan. Kierros Kalliossa on huomattavasti haasteellisempi kuin yöllinen Rooma.

6. Rooma ei ole bilettäjiä varten. Poikkeuksena Via de monte testaccio. Tosin emme nähneet sitä in action. Sinne menisin kuitenkin itse. Paikka on lähellä Tiber-jokea ja lähistöllä on myös romanikerjäläisten leiri. Hyvä paikka siis pyyhkiä turistit pois mielestä.

7. Paidat kannattaa jättää kotiin. Tai noh…

No tälläsii tuli nyt mieleen. Huomen sit Helsinki ja vanhat kujee! Peace out R-Town.

Kaikki tiet vievät Colosseumille.

Tänään selvää suunnitelmaa ei löytynyt, joten päätimme hieman eksyä. Sen todella teimmekin. Ensimmäinen reissu vei meidät keskelle “rauhanpuisto”, joka lähinnä näytti hylätyltä kaatopaikalta. Ilma oli paahtavan kuuma ja tunnelma sen mukainen. Pienen eksymisen jälkeen päädyimme hiljaiseen ravintolaan syömään ylläri ylläri lasagnet. Tarjoilijan ilmeestä huomasi, että emme ehkä olleet suht fiinin ravintolan vakkari kävijöitä. Ilmestyksen kruunasi vasta tehty peseytyminen viereisessä suihkulähteessä :) (Kumma etteivät arvostaneet puhtaita käsiä)

Toiseen eksymiseen valitsimme hieman eri reitin. Tällä kertaa päädyimme Tiber-joelle. Vastassa meitä odottivat mustalaisleiri ja bilekeidas. Pääsimme ilmeisesti sinne, mihin turisteja ei haluta päästää. Rooma sain aivan uudenlaiset kasvot tämän johdosta. Varoituksista huolimatta kaikkialla on ollut yli turvallista. Yhtään kertaa ei ole jännittänyt, vaikka olemmekin menneet kohtalaiset ulos turistialueilta. Tai ehkä ne ovat vain nämä kivikovat kasvot, jotka ovat antaneet meille rauhan täällä tropiikissa ;)

Huominen on yllätyksiä täynnä. Kaikki pääkohteet on jo nähty, joten ehkäpä lisää seikkailu on luvassa…

Neljä päivää takana ja viides alkamassa. Aika juoksee samaa vauhtia, kuin Julke juotuaan Usain Bolt Gatoradea. Kerrataampa hieman mitä on tapahtunut viime päivien aikana. 

Päivä 1.

Saavuimme kuuman kosteaan Roomaan kesän paras viikko pupilleissa kiillellen. Asunnon korkauksen jälkeen otimme heti polttavan kuumat kadut haltuumme ja suuntasimme Colosseumille. Näin jälkeenpäin voin todeta, että Colosseum on niin nähty näiden viimeisten neljän päivän aikana. Voin jopa murtaa myytin sanonnasta “Kaikki tiet vievät Roomaa” todellisuudessa kaikki tiet vievät Colosseumille. 

Näin siis vierähti day one!

Päivä 2.

Toisena päivänä jatkoimme siitä mihin ensimmäisenä jäimme. Eli siis Colosseumin ohi marssimiseen. :) Päivän aikana saimme kuitenkin nähdä muutakin kivaa. Hillittömiä keisareitten bygaamia kylpylöitä, leveitä roomalaisten tekemiä teitä ja obeliskeja vartioimassa tasavallan turvallisuutta. Päivä päivältä alan tajuamaan, minkä takia Rooma nousi suurvallaksi. Kaupunkiarkkitehtuuri on todellista taidonnäytettä alusta loppuun. Kaupungista näkee pääsuunnittelijan vision toteutumisen.

Päivä 3. 

Sunnuntaina mennään kirkkoon! Suunnaksi siis valikoitui Vatikaani ja Pietarin kirkko. Nää on niitä juttuja, joita ei vaan voi selittää. Menkää ja kokekaa se mesta. Its Huge!!!

Matkalla eksyimme hieman pois turistirysistä ja onneksemme pääsimme idylliseen italialaiseen kaupunginosaan kiertelemään pieniä kauppoja/baareja. Loppuillan katselimme Tigris-jokea turkkilaisesta kahvilasta käsin. Loma alkoi tuntua luissa ja ytimissä. Pojat ainakin valitteli tilapäistä huimausta ja jalat eivät tahtoneet kantaa takaisin hotellille.

Päivä 4.

No niin päästiin viimeinkin päivään, jonka muistan… Ei viittaus nesteytykseen huom. :)

Aamu venähti hieman mutteripannua testaillessa. Saimme kuitenkin viimein itsemme ulos asunnosta ihanaa helteeseen. Tänään oli muuten BTW aika kylmä päivä.. Viileähkö jopa eli siis noin  +35 C. Kuten jokainen reissumme niin myös tämä alkoi De Sparin kautta, josta mukaan tarttui virvokkeita janoisille Gladiaattoreille. Edessä oli Pantheonin etsintä. Pantheonin piti olla helposti löydettävissä, mutta jalat olivat sen verran hapoilla, että aikaa kului paljon sitä metsästäessä. Matkalla saimme kuitenkin heittää kolikot sinne “johonkin” lähteeseen ja istuskella espanjalaisilla portailla. Päivän aterian sivutimme peri italialaisella Burger King aterialla. Oli siellä mozzarellaa ja riiputettu Parman kinkkua välissä tietenkin :) NOT… Tilatessa hämäännyimme, kun Chisun Baden Baden alkoi soimaan kovaäänisistä. SIIS MITÄ IHMETTÄ!!!

Illalla pojat hieman tippuivat ja illan vietosta ei tullu mitään, joten menimme kiltisti nukkumaan ennen yhtätoista. Joten se näistä karpaaseista.. Huomenna laitan kuvia tänne, joten katsellaan mitä saadaan aikaan..

Ainiin ja pitää vielä sanoa pahoittelut Gladiaattori-albumista. En tajunnut sen viihteellistä potentiaalia, joten poistin sen saatuani sapiskaa auktoriteetiltä.

Ville

 Valehtelisin jos väittäisin etten ole ollut innoissani viimeisestä viettämästäni viikosta. Tapahtumien sarja alkoi entisen pomon soitosta. Tapsa kertoi työmahdollisuudesta eräässä vielä nimeättömässä kustantamossa. Kävin sitten työhaastattelussa ja nyt jo näyttivät vihreää valoa syksyn osalta. Mahtavaa päästä kehittämään itseään uusissa haasteissa. Noh kerrompa tästä viikon päästä enemmän… Silloin ollaan hieman viisaampia.

V

On ura,opiskelu,ystävät,perhe,koti,ruoka,kunto ja vielä kohtuu paljon lahjoja monenlaisiin asioihin, mutta eipä se tunnu riittävän vieläkään.

No suurin on tietysti rakkaus. Myönnetään ;) En siitä nyt avaudu enempää, mutta tuntuu vaan sairaalta ettei yllämainitut asiat riitä alkuunkaan. 

Kysymykseksi jää. Voinko oikeasti koskaan olla tyytyväinen siihen, mitä minulla on?

En edes ole osannut kiittää näistä saamistani asioista ketään. Yhteiskunta on tarjonnut mahdollisuuden opiskella, työnpaikat antaneet uran,toimeentulon ja tietyn ripauksen itsetuntoa, ystävät ja perhe pitävät huolta sinusta, vaikka olet vmäinen heille. Terveyskään ei ole itsestään selvyys, vaikka niin kovasti siihen luotan. 

Narinan sijaan olisikin siis ehkä parempi KIITTÄÄ! 

Kiitti! B)

Noin miljardi tuntia sitten ihmiselämä ilmestyi maankamaralle. Noin miljardi minuuttia sitten tapahtui kristinuskon esillemarssi. Noin miljardi sekunttia sitten The Beatles esiintyi Ed Sullivan Showssa. Noin miljardi Coca Colaa sitten… Oli eilisaamu. Ja kysymys, joka meidän on nyt itsellemme esitettävä kuuluu näin: “Mitä meidän on tehtävä, jotta miljardi Coca Colaa sitten olisi tämä aamu?”
Lainaus Coca Cola Companyn entisen pääjohtajan Roberto Goizuetan puheesta.